Kaaosta kiinalaisessa ravintolassa

Juuri kun pääsin sanomasta, että olen keskittynyt vain kaikkeen ihanaan ja hölö hölö, niin kuinkas käykään.

Tapasin Tristania vakkarikinkkilässämme lounaan merkeissä. Pyrähdin häntä vastaan ja suutelin suoraan suulle, vaikka olimme julkisella paikalla.

- Hullu, mikäs nyt on?, hän sanoi ja työnsi minut pois.
En antanut torjunnan lannistaa itseäni vaan hymyilin hänelle ja aloimme jutella mukavia ja tyhjänpäiväisiä. Ruokaa odotellessamme hän sanoi jotain hyvin romanttisen kuuloistaa, ja sanoin että se oli romanttista.

- En tarkoittanut sitä sillä tavalla. Voithan ottaa sen miten haluat. Mutta en tarkoita sitä.


Aloin taas ahdistumaan omien kuvitelmieni ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Yritin pitää suuni kiinni asiasta, mutta ahdistava tunne vain kasvoi ja kasvoi. Ruokaa närppiessä tuntui siltä, että olen typerä hullu. Aloin kierrellä ja kaarrella aihetta samalla kun pyörittelin riisinjyviä hapanimeläkastikkeessa.

- Tiedätkö, musta tuntuu että mä oon koko ajan tiennyt ettei tää meidän suhde ole rakkautta, mutta olen ajatellut jotenkin että ei se haittaa mitään kun silti on kiva olla yhdessä. Mutta alkaa tuntua siltä että ei sellaista ehkä voi pidemmän päälle jatkaa.

Tristan jatkoi lounastreffejä friteeratun possunsa kanssa.
- Eikö mun pitäisi puhua tästä sulle?
- Puhu vaan. En mä osaa tohon mitään sanoa. Älä stressaa mitä tapahtuu pidemmän päälle.

Jostain syystä vedän aina herneen nenään siitä kun minua kielletään stressaamasta. En stressaa, tämä on... tunnetason huolenpitoa!

Koetin hakea toista näkökulmaa.
- Mun pitää olla rehellisempi itselleni sen suhteen, mikä osa tästä on todellista ja mikä on vaan mun kuvitelmia ja toiveita.
- Mitä jos vaan kertoisit niitä toiveitais, niin vois kattoa että jos niille vois tehä jotain. Ei tää ehkä oo mikään syvä rakkaustarina mutta en mä oo tässä pelkästään huvin vuoksi itseäni varten. Kerro mitä sä haluut niin katotaan jos asiaa voi auttaa.
- En mä halua mitään vaihtokauppasuhdetta!

Söimme riisimme loppuun hapanimelässä hiljaisuudessa - Tristan tyynenä, minä aivan kammottavassa sisäisen kaaoksen tilassa. Menen tuosta miehestä niin naurettavan epätasapainoiseksi että en ollenkaan pysty hyväksymään itseäni enkä reaktioitani, vaan haluaisin yhtäaikaisesti käyttäytyä täysin kohtuuttoman dramaattisesti ja toisaalta painaa jotain reset-nappia ja ottaa koko kohtauksen uusiksi.

Mitä minun pitäisi tehdä?!

kuva: chillisauce.co.uk