Häiriö

Viime viikot ovat menneet tosi hyvin. Ensimmäisen viikon itkin, olin onneton ja ajattelin häntä taukoamatta; toisen viikon olin vihainen ja vahva ja keskityin ajamaan ajatuksia pois mielestäni; kolmannella viikolla ajatukset eivät enää vaivanneet edes esiintyessään, vaan alkoi tuntua siltä että nyt taidan olla over him. Nauratti taas ihan aidosti ja tuntui asioilta miltä ei ollut muutamaan viikkoon tuntunut, kuten että elämä on kivaa ja maailmassa on asioista mistä voi nauttia.

Eilen illalla kävelin tyttöystävieni kanssa tupakkapaikan läpi juhliin, suoraan Tristanin ohitse vilkaisemattakaan häneen.

Niinhän siinä sitten kävi että ennen pitkää, epäilemättä nautittuaan tarpeeksi alkoholia, Tristan löysi minut ilman suojaavia seuralaisia. Hän tivasi että emmekö voisi olla jo ystäviä, onhan tässä mennyt jo aikaa. Hänelle on kuulemma niin kovin hankalaa kun ei tiedä missä minuun saattaa törmätä ja sitten on vaikeaa suhtautua. Että voitaisko nyt jo olla ystäviä.

Olisi pitänyt sanoa, että voitko painua vittuun kun minua ei sattumalta kiinnosta. Sen sijaan kuuntelin. Sanoin, että ei sitä voi tietää koska voidaan olla ystäviä, jos koskaan. Että pitää antaa sille aikaa. Että asioiden pitää antaa kuolla rauhassa.

Tristan halaili minua viiden minuutin välein ja vakuutteli, että kyllä nyt on oltu tarpeeksi kauan erossa toisistamme ja olisi aika olla "taas ystäviä". Jäi epäselväksi, koska tämä aikaisempi ystävyytemme on tapahtunut. Humalaisten lätinää, tyhmähän minä olen kun sellaista suostun kuuntelemaan. Ei siinä muuta tapahdu kuin että yksi itseään toistava teema pyörii ympyrää. Tristanin viesti oli, että "on ihan vammaista jos sen takia, että meillä on ollut joku suhde joka ei toiminut, meidän pitää teeskennellä ettei tunneta toisiamme".

Hän suuteli minua poskelle ja sitten suulle. Löin avokämmenellä poskelle.

- Mitä sä luulet tekeväsi!?
- ...okei, ehkä meidän pitäisi olla vielä kuukausi erossa toisistamme.
- Se erossaolo toimi ihan hyvin siihen asti että sä tulit rikkomaan sen!
- Voidaanko me sitten kuukauden päästä tehdä noin?

Nukuin suunnattoman huonosti ja aamulla herättyäni huomaan, että kolmen viikon ajan kasaamani mielenrauha on tipotiessään. Tuntuu sekavalta ja surkealta.