Wednesday, January 7, 2009

2009

Vuoden vaihtuminen on haloon arvoinen suurtapahtuma, lähinnä siksi että silloin on niin jumalattoman isot bileet. Ja jumalaton on juuri se sana mikä niitä parhaiten kuvastaa. Ja ne ovat kaikkialla.

Aattopäivä meni mukavasti Avan kämpillä tyttöjen kanssa tyttöillessä. Tarkoituksena oli nauttia hienostuneisuutemme arvoisia hienostuneita ei-jouluisia ruokia, mutta nyyttäriperiaatteen toteuttaminen johtikin siihen että kukin toi mukanaan ylijäämät joulusuklaat, joiden lisäksi tarjolla oli hieman salaattia ja patonkia. Suklaan määrä oli ehkä se ensimmäinen jumalaton asia vuodenvaihteessa.


Syötyämme itsemme aivan possukoiksi suklaasta totesimme myös skumpan nauttimisen edenneen siihen pisteeseen, että oli selvästi aika laittautua illan rientoja varten. Kuusi tyttöä yhtäaikaa meikkaamassa, pukemassa, vääntämässä tukkaa nätille nutturalle ja sitten repimässä sen auki kiharapilveksi on aina elähdyttävä ja hiuslakalla tukahduttava kokemus, erityisesti kun se tapahtuu pienessä tilassa pienessä hiprakassa. Avalle ja Inkalle tuli ulkonäköpaineista riitaa, mutta siitä selvittiin helpolla ja lopulta olimme koko neitiremmi hehkeitä kuin uudenvuoden enkelit ikään. Teemanamme olikin, että kaikilla olisi päällä jotain enkelimäisen valkoista -- nerokas idea, jota en enää koskaan tule toteuttamaan tällaiseen karnevaaliaikaan.

Ennen pitkää tuntui sopivalta siirtyä kavereiden omakotitalokommuuniin vähän kauemmas keskustasta. Jo ulko-ovella oli selvää, että illasta tulisi erittäin äänekäs ja sekava. Eteinen oli niin täynnä kenkiä, että ensimmäiset pari metriä lattiatilaa oli raivattava useamman naisen voimin jotta asuntoon ensinnäkään pääsi sisälle, ja sitten kun sinne pääsi niin hukkasi itsensä saman tien. En tuntenut puoliakaan juhlaväestä edes ulkonäöltä, ysäridisko pauhasi täysillä, kaikkialla oli kaljaa ja boolia ja sipsejä ja huonovointisen näköisiä tepuja joille vähän vanhemmat pojat juottivat innokkaasti lisää piikitettyä boolia.

Yritimme tyttöjen kanssa etsiä edes kohtuullisen tyhjää makuuhuonetta johon parkkeerata hivenen rauhallisempiin tunnelmiin, mutta yhdessä äijäjoukko katsoi röhönauraen jotain väkivaltapätkiä Youtubesta, toisessa oli ihmisiä naimassa, kolmannessa joku tyttö veti vauhdikkaita itkuraivareita kaverilleen, neljännen ovi oli lukossa eikä kukaan tiennyt miksi tai missä on avain tai onko siellä joku sisällä, ja viidennessä oli meneillään jonkinlainen striptease-battle. Kylpyhuoneessa oli pieni joukko ihmisiä, jotka olivat nauttineet ekstaasia ja viettivät nyt aikaansa intiimissä kasassa, jossa aina joku käsi tai jalka vingerteli tietään mukavammin lähelle toisten ihoa. Pupillit olivat kuin sarjakuvahahmoilla ja koko joukko vaikutti yhtä aikaa äärimmäisen rentoutuneelta ja todella hornylta.


Myöhemmässä vaiheessa iltaa, kun oli istuskeltu tyttöjen kanssa portaikon yläpäähän levitetyillä patjoilla ja käyty huvittelemassa muiden tuttujen ja vähemmänkin tuttujen kanssa, sattui hurja episodi. Yksi niistä ennestään meille tuntemattomista miehistä, semmoinen lyhyenläntä, parrakas ja aika lempeän näköinen nuorukainen, paukkasi yllättäen sisään sinne naimahuoneeseen (joka oli ilmeisesti aika lailla koko illan pyhitetty erilaisia lemmentoimia varten) iso keittiöveitsi kädessään ja alkoi huutamaan. Meillä oli Pepin ja Annamarin kanssa suora näköyhteys tilanteeseen siitä patjaltamme. Tyyppi oli sitä mieltä, että jollei se jumalaton nainti nyt lopu, hän tappaa. Tilanne aiheutti huomattavan vähän paniikkia kenessäkään muussa paitsi pariskunnan löysiä farkkuja hädissään ylleen vetävässä miesosapuolessa: naisosapuoli käveli tyynesti pelkät pinkit rintsikat yllään lyhyen äijän luokse, otti siltä veitsen pois kädestä, veti litsarin poskelle ja käski painua vittuun. Tilanne laukesi siihen.

Tästä väkivallan pilkahduksesta tuli kuitenkin olo, että voitaisiin siirtyä takaisin keskustaan katselemaan ilotulituksia ja tutustumaan kaupungin sykkeeseen. Näin myös teimme, joskin ne ilotulitteet jäivät melkein kokonaan välistä kun liikenne oli niin humaltuneen takkuavaa. Keskustan meininki uudenvuodenyönä on pimeätä. Jumalatonta. Pakanallista. Just semmoista. Yritimme ja onnistuimme tunkemaan itsemme hetkeksi sisään erääseen tanssijuottolaan, mutta sitten Veera oksensi valkoiselle mekolleen ja olimme pakotettuja siirtymään takaisin tukikohtaamme Avan luokse.


Ja niin se sitten tulla mömmersi sieltä, vuoden 2009 ensimmäinen aamu. Valkoisenkirkas valo paljasti meille totuuden: totuuden punaviinin, pizzan, suklaan, boolin ja eräässä tapauksessa oksennuksen tahrimista valkoisista vaatteistamme: totuuden revenneistä sukkahousuista ja tupakantumppien polttamista rei'istä päällystakin helmassa: totuuden turvonneista silmistä, kraaterin pintaa muistuttavista kasvoista, viemäripaskajätteen makuisesta suusta: totuuden Avan kauniin ja harmoniaa uhkuvan asunnon dekadentista nykytilasta: totuuden meistä itsestämme. Podimme kollektiivista henkistä ja fyysistä krapulaa ja söimme pahoinvointiimme loput suklaat. Kävimme läpi kaikki entiset, tulevat ja nykyiset miessuhteemme ja ruodimme ulkonäköpaineita. Päivän kääntyessä kohti iltaa (mikä tapahtuu yllättävän aikaisin, varsinkin jos herää vasta puolen päivän jälkeen) onnistuimme jopa pienessä ruuanlaitossa ja voimistuimme.

Kaiken kaikkiaan oikein hyvä päivä.


kuvat: suklaa fda.gov, silmä drugfreetraining.co.za, pytty i.ehow.com

No comments: