Wednesday, December 10, 2008

Nörtistä pelimieheksi

Perttu on paljastumassa suuren luokan pelimieheksi. Tämä on varsin yllättävä paljastus, sillä Pertun moniin loistokkaisiin ominaisuuksiin ei missään nimessä ole perinteisesti kuulunut niitä asioita, joita pelimieheltä normaalisti odotamme.

Perttu on älykäs ja työteliäs nörtti, jota kiusattiin pienenä koulussa niin paljon että hänestä kasvoi sulkeutunut ja itsetunto-ongelmainen nuori. Nyt, lähempänä 30 kuin 20 ikävuottaan, Perttu on onnistuneesti käsitellyt ison osan näistä nuoruuden traumoistaan ainakin siihen pisteeseen saakka, että sosiaalista elämää löytyy muualtakin kuin virtuaalimaailmoista ja muutenkaan mies ei näytä siltä että hirveästi häpeää itseään. Bailu maistuu ja hauskaa näyttää olevan.


Naisetkaan eivät ole Perttua karsastaneet teinifinnien kaikottua ja pahimpien nörttilasien vaihduttua trendikkäämpään malliin. Pertulla on ollut kaksi vakavaa seurustelusuhdetta, joista toinen kesti viisi vuotta ja toinen kaksi. Ja nyt sinkku-Pertusta paljastuu porukan kovin pelimies! Pelkästään marraskuun aikana Perttu raportoi lämmittäneensä yhdeksän eri tytön lakanoita. Yhdeksän! Siis yhdeksän! Ja Perttu ei suinkaan ole sen kaltainen mies joka tempoo tällaista hatusta ihan vain nostaakseen kaverityttöjen kulmakarvoja hämmästelyyn ja poikien kadehdintaan.

Ja nyt joulukuussa sama tahti jatkuu - on kymmenes päivä ja neljäs tyttö menossa. Muistatteko vielä Teppo M:n ja Sata naista -blogin? Teppo ei vuodessa päässyt kuin kolmeenkymmeneen, Perttu löisi tällä tahdilla sata rikki helposti.

Pertun tapaus saa minut pohtimaan, mikä mahtaa olla se maaginen ainesosa joka tekee jostakin ihmisestä haluttavan toisen sukupuolen (tai samankin) silmissä? Pertulta puuttui se aiemmin. Nyt hänellä on se. Mikä on muuttunut? Onko itsevarmuudella ja röyhkeällä päämäärätietoisuudella näin suuri vaikutus? Riittääkö, että tietää mitä haluaa ja tietää saavansa sen? Miksi kaveripiiristä löytyy Perttua periaatteessa komeampia ja sosiaalisesti sulavampia miessinkkuja, joille kyllä kuulemma kelpaisi samanlainen meininki, mutta mitään kaverihalauksia kuumempaa ei ole aikoihin ollut luvassa? Ovatko he vain ujoja ja saamattomia nössöjä? Saisiko mies jos ottaisi?


En tunne yhtäkään naista joka ei aika ajoin valittaisi suomalaisten miesten kyvyttömyyttä tehdä aloitteita muuten kuin niin humalassa, että aloitteesta siirrytään suoraan lopetukseen. En ole tavannut yhtäkään miestä joka olisi tehnyt minuun vaikutuksen aloitteellisuudellaan. Jokainen suhteentapainen, missä olen koskaan aikaani viettänyt, on ollut voittopuolisesti naisellisen oma-aloitteisuuden voittokulkua. Nainen siis vie ja mies on tyytyväinen, kun pillu tulee ovelle tarjoamaan itseään.

Kun soitan äidille, se sanoo että eikö sinun pitäisi nyt jo tuossa iässä löytää joku mies ja mennä kunnon töihin ja hankkia ammatti ja päläpälä. Jossain alitajunnassani äidin, äidinäidin ja äidinäidinäidin äänet laulavat minulle kaanonina laulua siitä mitä nuoren naisen pitäisi tietyssä iässä elämässään saavuttaa. Maailma tosin on muuttunut äitini nuoruudesta minun nuoruuteeni enemmän kuin äidinäidinäidin nuoruudesta äidin nuoruuteen, joten parempi olisi jos voisin kuunnella jotain toista, modernimpaa biisiä. Laajassa kaveripiirissäni on nopeasti ajateltuna kolme pariskuntaa ja viisinkertainen määrä sinkkuja. Tytöt haluaisivat suhteita. Ehkä pojatkin, ehkä ne eivät vaan puhu siitä. Eivätkä ainakaan tee asialle mitään.

kuvat: imagebank.org.uk, celebrity-pics.movieeye.com

3 comments:

Gobseck said...
This comment has been removed by the author.
Emilia said...

Ettei vaan olisi kyse semmoisista alkukantaisista toimintamalleista, joita useampi tuhat vuotta sivistyksen valon kajastusta ei ole saanut peitettyä alleen? Että mies, joka näyttää osaavansa metsästää, näyttäytyy alkukantaiselle naiselle kyvykkäänä ja osaavana Miehenä?

Kun joku Pertun aseveljistä lähestyy minua itsevarman machoutensa kanssa baaritiskillä, tunnen ylimielisyydellä sävytettyä vastenmielisyyttä, oli yllä sitten liituraitaa tai salihousut. En lähde perttujen mukaan. Silti samalla jossain sisälläni on pieni osa, joka aplodeeraa ja kunnioittaa.

Luulen sen olevan luola-Emilia, jonka maailmassa on miehinen ominaisuus tehdä aikeensa selviksi sen sijaan että kirjoittaa aikeistaan mystisyyttä tihkuvia runoja omaan pöytälaatikkoonsa ja katsoo sitä lähikahvilan tyttöä salaa kahdesti.

Oikea Emilia pitää enemmän mystisistä pöytälaatikkorunoilijoista. Mutta kun niihin on niin vaikeaa saada yhteyttä. ;)

Seksuaalisuuden jalostamisesta olen kyllä ihan samaa mieltä. Kirveestäkin, ehkä.

Anonymous said...

Monet miehet ottavat Yrjö Luolamies -alter egonsa korttipakastaan kun lähettyvillä on seksuaalista kiinnostusta herättävä nainen. Persoonallisuus muuttuu nanosekunnin myötä, ja läpinäkyvyys on niin ilmeistä, ettei väliin mahdu edes lasia.

Se, että aloitekyvyn luomiseksi on täytynyt juoda vähintään mäyräkoirallinen, korostaa Yrjön luolamiespiirteitä jo niin paljon, että oksennus hiipii kielen päälle. Tämä ei sinänsä Yrjöä paljon liikuta, sillä naisessa on vika, jos rintakehän pullistuksella ja peuranraadolla ei saa pillua.

Yrjön luolamieskaverit taasen taputtelevat Yrjön selkää, sillä hän hoitaa elämäntehtävänsä mallikkaasti. Hän on ilmiselvästi huippugeenit omaava valioyksilö. Lisäksi tajunnan luolamieskerrostumissa lukee kerrostalon kokoisin kultakirjaimin:

Levitä geenejäsi!

Yrjön kaveripiirissä on muutama ohjelmastaan poikennut yksilö. Niistä Yrjön luolamiesremmi puhuu selän takana.

Nehän on todella kummallista sakkia...