Joulukrapula tai joku semmonen

Hupsista, taas meinaa blogi unohtua. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita mitä on tullut tehtyä viimeisen merkinnän jälkeen, kun samassa kierrossa elellään kuitenkin. Lihoin ihan kohtuuttomasti mutta olipa se kyllä sen arvoista, syödä kerrankin suklaata niin kuin huomista ei olisikaan ja jättää kaikki etäisestikin liikuntaa muistuttava toiminta odottamaan ensi vuotta. Tai siis tätä maanantaita.

Maanantai. Olen tässä pohdiskellut että pitäisikö lopettaa töissä käyminen ja mennä takaisin opiskelemaan. Ei vaan yhtään kiinnosta eikä innosta. Ei tosin tämä merkityksettömien töiden tekeminenkään innosta. Mutta tästä saa rahaa, ja raha on kivaa, kai? Olen mielestäni tähän saakka elänyt juuri niin kuin kunnollisen ja kiltin kuluttajan odotetaankin - tehden päivät töitä jotta saisin rahaa, jotta voisin iltaisin ostaa turhaa paskaa mitä en tarvitse ja mitä haluankin vain sen vuoksi, että kävelin mainoksen ohi jossa pokkana valehdeltiin että minusta tulee nuori ja kaunis, miehet pörräävät ympärilläni ja saan kalliita vaatteita verhoamaan mallivartaloani jos Ostan Nyt Heti. Koska jos ei nyt osta, tuleeko sitä ikinä ostettua mitään, ja olet sen arvoinen ja osta itsellesi mitä haluaisit muiden ostavan sinulle.

Vähän noloa myöntää, mutta en ole koskaan kyseenalaistanut sitä että rahaa kuuluu käyttää nimenomaan itseen. Itselle hienoa leninkiä ja uutta kynsilakkaa ja mitä romua sitä nyt kerääkään nurkkiinsa. Hyväntekeväisyysjärjestöjen rahankerjääjät, jotka nyt tuntuvat olevan talvitelakalla mutta joita jossain välissä oli Helsinki täynnänsä, vetosivat aina siihen että "sillä rahalla millä sä täällä ostat itelles latten ja kanelipullan, saa Afrikassa lapset satatuhatta koulukirjaa ja aapista ja vesijohtovettä". Silloin, kun elelin opintotuella, sanoin joskus semmoiselle rastatukkaiselle kerääjälle että "kyllä oma elintaso tulee tässä tilanteessa ensin", ja häpesin itseäni ihan jumalattomasti kun sen tytön silmät laajenivat ja sen kasvoilta näki, että se koetti tosi paljon olla kertomatta mulle miten itsekäs ja hemmoteltu ämmä olenkaan.

Sain enemmän joululahjoja kuin en muista kuinka moneen vuoteen. Olen vieläkin hirveän hämmästynyt asiasta. En toivonut mitään koska en tarvitse mitään, ja ostan kyllä ihan itse itselleni kaiken mitä haluan. Silti paketeista ei myöskään tullut sellaista vaivaannuttavan turhanpäiväistä romua jota varsinkin mummo ja äiti aikanaan tykkäsivät kääriä värikkäisiin papereihin ja tunkea kuusen alle. Nyt on kuitenkin käsittääkseni joku sellainen taloudellisesti huono aika, jolloin pankkiirit rikastuvat kansan kustannuksella ja maailmantalous romahtaa jos ihmiset lopettavat kuluttamisen.
Olen ymmärtänyt tämän tarkoittavan, että minua koetetaan normaalia voimakkaammin rohkaista kuluttamiseen, mutta että itseasiassa sitä ei kannattaisi tehdä vaan säästää pennosensa ja jos olisi tosi viisas niin voisi sijoittaa ja jotenkin rikastua.

No, en ole koskaan ollut suunnattomassa määrin raha-asioihin päin.