Tiistai, päivistä rakkain

Tiistai on viikon turhin päivä. Olen tainnut sanoa sen ennenkin.

Tänä tiistaina toimistolla salamoi. Työskentelen aika isossa firmassa aika isolla osastolla, joka kattaa kokonaisen ison kerroksen. Kerroksessa on kaksi pitkää käytävää, joiden varrella on neukkareita, työhuoneita ja muita tiloja. Käytävien päädyissä sijaitsee kaksi suurta avokonttoria meille, jotka emme tarvitse omaa rauhaa töistämme suoriutumiseen. Minun kanssani samassa huoneessa asuu muun muassa kaksi itseäni ehkä kymmenen vuotta vanhempaa naishenkilöä, jotka ovat ilmeisesti aina vähän inhonneet toisiaan.

Firmalla oli lauantaina pikkujoulut. Toinen näistä neideistä - mielestäni se hehkeämpi ja ehdottomasti mukavampi, Marika nimeltään - pisti siellä sutinat pystyyn Janin kanssa, jolla on oma huone tuolla toisella käytävällä. Sutinat olivat melko näkyviä ja julkisia, ja niistä supistiin eilen kahvihuoneessa pitkin päivää. Tänään ei enää supista, ainakaan meidän huoneessamme: täällä oli lounastunnin aikaan aito huutokonsertti, kun Marika ja nillittäjä-Tiina jäivät ottamaan naisen mittaa toisistaan. He tyytyivät suihkimaan vihaisia katseita toisiinsa siihen asti että muut lähtivät lounaalle. Ilmeisesti minä edustan heille kuuroa ja merkityksetöntä kansanosaa, sillä ruisleipälounaani webin selaamisen äärellä ei liikauttanut heidän ilonsa äänenvoimakkuutta asteenkaan vertaa vaisumman puolelle.

Kävi ilmi, että nillittäjä-Tiinalla on ollut jo pidemmän aikaa sekä ihastus että orastava työpaikka-säätö Janin kanssa, joka on myös naimisissa joskin ilmeisesti asumuserossa rouvastaan ("se petti sitäkin", Tiinan mukaan), ja Marika on nyt pikkujoulupuuhasteluillaan sotkenut tämän kuvion. Nillittäjä-Tiina on ihan hirveä mäkättämään ja jänkäämään mistä tahansa pikkuasioista. Niinkuin tosi kovaääninen hyttynen joka tökkii pistimellään ja inisee megafoniin korvan juuressa. Marika taas on, näköjään, todella tulinen, suorasanainen, kovaääninen ja karmivan ilkeä sille päälle sattuessaan.

Nyt, kun huone on taas täynnä ihmisiä, on huuto vaimennut mutta ilmapiiri on vähintäänkin ruudinkatkuinen ja epämiellyttävä. Sekä Tiina että Marika ovat käyneet vuorollaan kuiskuttelemassa erinäisten ihmisten kanssa tässä huoneessa, ja tuntuu kuin olisin keskellä kiristyvää verkkoa jossa päivän lopuksi joku mestataan.

Tilanteen viehättävyyttä lisää se, että menkat alkoivat aamukahvin aikaan. En ollut varautunut tilanteeseen ollenkaan, joten tungin naisten vessassa karheita paperisia käsipyyhkeitä pikkuhousuihini. Sekös tuntuu mukavalta. Tällaisena päivänä sitä on erityisen iloinen siitä, että panosti aamulla salaiseen seksikkyyteen ja pisti valkoiset stringit jalkaan. Enkä todellakaan käy ostamassa kaupasta parempia suojia kun kotona odottaa ekologinen ja kotimainen kuukuppi.

Jos tätä lukee joku nainen joka ei vielä tiedä tai ole uskaltautunut kokeilemaan kuukuppia, nyt viimeistään on aika tehdä se! Kuukupissa ei kerta kaikkiaan ole mitään vikaa ja pelkkiä hyötyjä ja etuja. Kestää ikuisesti (no kymmenen vuotta kuulemma kuitenkin), on helppo käyttää, hygieeninen (sitä pestään ja keitellään käyttöjen välissä) ja voi että miten hyvä olo tulee siitä ettei kuukausittainen vuotosarja kasvata maailman jätevuoria. Kestovaipat vauvoille ja kestositeet tai kuukupit naisille!

kuvat: Death Becomes Her, kuukuppikunta.net