Unettomuutta ja seksiä

Unien väliin jättäminen tulee vuosi vuodelta vaikeammaksi. Valvoin lähes koko yön ja torkuin levottomasti pari tuntia aamulla ennen töihin lähtöä. Lukioikäisenä oli tavallinen käytäntö valvoa kolmeen saakka yöllä huolimatta siitä, että aamulla oli koulua, ja vielä sen jälkeenkin harrastin aika ajoin yksittäisten yöunien väliin jättämistä "huvin vuoksi". Siitä tuli hauskan hupaisa olo seuraavaksi päiväksi.

Eipä tule enää hupaisa olo. Keho tärisee päästä varpaisiin, sydän lyö liian lujaa ja visuaaliset havaintoni vaikuttavat siltä kuin ne hajoaisivat sirpaleiksi. Ja mikä ärsyttävintä, kaikki mahdolliset hauraat ja epävakaat tunteet tulevat pintaan löllymään kuin mitkäkin avuttomat veden varaan joutuneet, lumpeilla liukastelevat lihavat sammakot, jotka aukovat kitojaan ja pitävät minut väsyneen tietoisena siitä että mikä tahansa pikku ärsyke saattaa suistaa jonkun niistä veden varaan.

Seuraa paljastus: tähän ihanuuteen on syynä mies!

Olen tapaillut useamman kuukauden ajan erästä miestä - kutsun häntä Tristaniksi jotta te rakkaat ystäväni ette edelleenkään saisi tietää kenestä on kyse. :) Suhteemme on useista syistä hieman salainen. Tristan tekee työkseen salaisia asioita, joiden vuoksi hänen työaikansa ovat runsaat, epämääräiset ja "joustavat". Treffeillä käyminen on vaikeaa kun päivärytmit ovat päinvastaiset. Tristan on usein töissä vielä silloin kun minä pääsen töistä, ja yhtä usein edelleen silloin kun käyn nukkumaan.

Deittailumme on hyvin erilaista kuin mikään mihin olen tottunut. Olemme vastakohtia monissa muissakin asioissa kuin päivärytmeissämme. Minulla on ollut tapana deitata poikia - Tristan lienee ensimmäinen "mies"-kategoriaan kuuluva lemmentoverini - joiden kanssa yhteensopivuus on ollut suurta ja jotka ovat kenties tästä syystä olleet tai tulleet hyviksi ystävikseni. Kommunikaatio on tavannut olla erittäin sujuvaa, läheisyys helppoa ja luonnollista.

Tristanin kanssa kaikki on toisin. Vasta nyt, todella monen kuukauden aktiivisen yrittämisen, tutustumisen ja pään seinään hakkaamisen jälkeen alkaa tuntua siltä että kohtaamme toisemme kunnolla. En koskaan riitele kenenkään kanssa - mutta Tristanille olen huutanut puhelimessa, julkisilla paikoilla ja makuuhuoneessa keskellä yötä. Minua on vaikea satuttaa, mutta Tristan saa minut itkemään. Suhteemme on ollut näihin päiviin saakka täysin vaiheessa ja olen useaan kertaan yrittänyt lopettaa sen, epäonnistuen surkeasti. On myrskyisää ja intohimoista, vaikeaa ja ihanaa, hellää ja lempeää, kylmää ja etäistä, torjuvaa ja kutsuvaa, epäselvää ja kohtalokasta.

Tapasimme eilen järkevästi arki-iltana puolenyön jälkeen. Mutta eihän tässä järjellä mennä... Harrastimme seksiä ensimmäistä kertaa! Seksiä! Seksiä komean ja äärimmäisen puoleensavetävän miehen kanssa! Emilia sai seksiä! Aplodeja!

Tristan tietää mitä naisen kanssa pitää tehdä ja saa minut kuumemmaksi kuin kukaan koskaan. Parin oikein asetellun suudelman ja herkkää ihoa kevyesti pyyhkivän hivelyn jäljiltä olen nolostuttavan märkä ja malttamattoman halukas. Vihdoinkin kiehnäämisemme johti siihen mihin sen pitääkin johtaa, ja vaikka rakastelu lopulta olikin aika lailla sellaista kuin se ekalla kerralla on - emotionaalisesti äärimmäisen palkitsevaa mutta fyysisesti vähän sinne päin, ja joka tapauksessa aivan liian nopeaa - tuntui tosi helpottavalta saada se tehtyä. Peli on avattu.

Seksin jälkeisen hellyydenpuuskan mentyä ohitse aloin voida huonosti. Kaikki mahdolliset vaikeat tunteet nousivat pintaan erittelemättömänä mössönä ja levisivät sykkiväksi kivuksi koko kehooni, erityisesti alavatsaan, rintaan ja käsiin. Puhuimme asiasta mutta olimme molemmat väsyneitä, ja minua ahdistaa näyttää tällaista kuraa itsestäni ihmiselle jota en vielä tunne niin hyvin ettenkö haluaisi tehdä vaikutusta ja näyttää parhaita, enkä suinkaan huonoimpia, puoliani. Tunsin epäonnistumista, hylätyksi ja torjutuksi tulemisen pelkoa, turhautumista ja kipua, yksinäisyyttä ja merkityksettömyyttä. Nukahdin lopulta kyynelet poskilla, käsi hänen kädessään.

Tristan lähti työmatkalle toiselle puolen maailmaa ja tulee vasta ensi viikolla takaisin. Tuntuu ikävältä, vaikealta ja hermostuttavalta jättää tilanne tähän. Lisääntynyt intiimiys välillämme saa minut kaipaamaan häntä eri tavalla kuin aikaisemmin.

Toivottavasti en ole rakastumassa.