Buddhaluonto koetuksella

Vietin perjantai-iltapäivää leppoisasti Akselin ja Anselmin kanssa Eirassa videoita katsellen. Muhkea pehmeä sohva piti minua lempeässä syleilyssään ja oma sylini oli täynnä kahta pehmeäihoista ja muovailuvahan lailla toisiinsa muotoutuvaa pientä poikaa, jotka katsoa napittivat piirrosfilmiä täydellisen keskittyneinä. Oloni oli niin mukava ja ihanan normaali, että kun Meri-Satu tuli kotiin, ehdotin että hän ottaisi Danielin kanssa yhteisen vapaaillan ja jättäisi minut tekemään lapsille ruokaa ja hoitamaan nukuttamisen.

Perhettä ja työtä harrastaville pariskunnille ei liian usein tule tilaisuutta viettää vapaailtaa yhdessä elokuvan ja ravintolaillallisen merkeissä, joten Meri-Satu suorastaan riemastui ehdotuksestani. Aurora nukkui ja pojat olivat televisiotranssissa, joten päädyimme viettämään yllättävää ja kivaa aikaa yhdessä Meri-Satun käyttäessä minua makutuomarina valitessaan vaatteita ja koruja ylleen. Hyvältä näyttäen ja ihanalta tuoksuen hän liihottelikin pian tapaamaan miestään, ja minä jäin pikku nassikoiden kanssa viettämään iltaa.

Kaikki sujui tosi mukavasti, pojat olivat hellyyden- ja huomionkipeitä ja halusivat kilpaa osoittaa osaavansa syödä itse ja pestä hampaat itse ja laittaa yöpuvun päälle ja valita iltasadun, ja menivät lopulta sitten aika nätisti nukkumaan. Auroran unirytmi on vähän kummallinen, ja tyttö heräsi vähän ennen kuin pojat väsähtivät, mikä teki nukuttamisesta jossain määrin hetkistä kun Auroraa piti tietenkin vielä syöttää siinä samalla, mutta onneksi tyttö on tosi kiltti ja kärsivällinen luonteeltaan. Seurustelin sitten Auroran kanssa vielä illalla aikani, kunnes hänkin siirtyi unten maille ja minä jumittelin muhkealla sohvalla kirjaa ja telkkaria kunnes Meri-Satu ja Daniel palasivat virkistyneen ja heleän oloisina iltareissultaan. Palasin kotiin vasta puolilta öin, mutta astuessani väsyneenä märkien lehtien peittämää jalkakäytävää pitkin oli oloni levollisen onnellinen. Tunsin löytäneeni kadoksissa olleen sisäisen rauhan.


Lauantaina sisäinen buddhaluontoni kuitenkin joutui koetukselle. Tapasin Tristania, vaihteeksi kahden kesken. Kaikki oli täyttä katastrofia.

Tapasimme, ensinnäkin, tavalliseen tapaan naurettavan myöhään, Tristanin töiden vuoksi. Menin hänen luokseen yöllä, mikä romantiikankaipuudestaan kierolle vääntyneessä mielessäni on jollain tapaa mukamas romanttista. Ei se oikeasti ole, se on vain väsynyttä. Tristan elää niin eri rytmissä kuin minä, ettei hän tunnu ymmärtävän että en ole skarpeimmillani enää puolenyön jälkeen arki-iltoina: niinpä hän halusi katsoa vielä yöllä elokuvan, johon suostuin kun en koskaan osaa sanoa vastaan sillä en halua vaikuttaa hankalalta (eikä minusta tunnu että minulla on mitään parempaakaan tarjottavaa). Vaivuin loppumetreillä unenkaltaiseen horrostilaan, ja Tristan katseli elokuvan loppuun ja meni sen jälkeen tekemään lisää töitä koneelleen. En jaksanut välittää asiasta vaan torkuin lisää.

Myöhemmin hän kuitenkin herätti minut, ja päädyimme harrastamaan huonoa ja mekaanisen tuntuista seksiä, josta jäi todella paha ja käytetty olo, ja sen jälkeen riitelemään niin että seinät paukkuivat ja naapureillekin varmaan selvisi että ylimmän kerroksen poikamiehellä on sittenkin vaimo ja vielä oikein isolla kaulimella persposkille räimijä. Tristan tavalliseen tapaansa argumentoi että minä ylireagoin, minä tavalliseen tapaani tunsin itseni niin äärettömän haavoitetuksi että tuntui ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kaikilla mahdollisilla tavoilla selväksi ettei voisi vähempää kiinnostaa mikään enää ikinä. Oi voi. Hirveetä sekoilua molemminpuolisesti, ja koko sunnuntain voinkin sitten ihan fyysisesti todella pahoin.

Tällä kertaa luulen olleen paljolti kyse seksistä ilman rakkautta, ja siitä miten traumaattista ja hirveää se parhaimmillaan on. Vaikka minä ja Tristan emme rakasta toisiamme, on meillä kuitenkin tunteita toisiamme kohtaan, ja kenties ne tunteet hyvinä hetkinä muistuttavat rakkauden tunteita ja sitä kautta tekevät mahdolliseksi myös sen että seksi ei ole pelkkää seksiä vaan rakastelua. Mutta tällä kertaa se oli ihan silkkaa seksiä ilman mitään tunteen häivääkään, ja siinä ei ollut mitään hyvää. En oikein pysty ajattelemaan koko asiaa vieläkään ilman, että jokin sisälläni käperyy kasaan ja huutaa kivusta.

Olen jumittanut Sharon Oldsin runoa aiheesta:

How do they do it, the ones who make love without love? 
Beautiful as dancers,
Gliding over each other like ice-skaters over the ice, 
fingers hooked inside each other's bodies, 
faces red as steak, wine, wet as the children at birth, 
whose mothers are going to give them away. 
How do they come to the come to the come to the God come to the still waters, 
and not love the one who came there with them, 
light rising slowly as steam off their joined skin? 
These are the true religious,
the purists, the pros, the ones who will not accept a false Messiah, 
love the priest instead of the God. 
They do not mistake the lover for their own pleasure,
they are like great runners: 
they know they are alone with the road surface, 
the cold, the wind, the fit of their shoes, 
their over-all cardio vascular health--
just factors, like the partner in the bed, and not the truth, 
which is the single body alone in the universe against its own best time.

kuvat: buddha www.poster-spezialist.de, jäätanssijat www.meaus.com