Pidetään nyt se pää kylmänä

Äkkipää täällä taas terve!

Tein niinkuin sanoin ja poistin sen yhden numeron puhelimestani. Kun ei kerran toimita ajoissa niin ei sitten toimita laisinkaan! Tästä seurasi se, etten laisinkaan tiennyt kuka minulle lauantaina päivällä soitteli ideoita mielessään. Myöntelin vaan puhelimesta tuleviin ehdotuksiin että joo, mikä ettei, kuulostaa kivalta. Siellä oli niin itsestään varman kuuloinen mies toisessa päässä että kiinnosti, ja se puhutteli minua nimeltä joten tiesin olevani oikea kohde.

Vasta puhelun loppuvaiheessa päässä välähti ja tajusin puhuvani Aapon, uudenvuoden tuttavuuteni kanssa. Sain kutsun hänen kotiinsa ja osoitteen mihin saapua. No mikäs siinä! Ei muuta kuin jotain nättiä päälle ja menoksi.

Oli aika mukavaa. Istuimme ja juttelimme niitä näitä ja sitten aika diippejäkin asioita. Jotenkin asiat menivät siihen, että yhtäkkiä oli tosi tosi myöhä ja olisi pitänyt kävellä aika tosi paljon päästäkseen kotiin. Olin hienona neitinä laittanut hienoimmat ja huonoimmat poussailukorkosaappaani jalkaan, eikä niiden kanssa yössä tepastelu liiemmin houkutellut. Otin siis kiitollisena tarjouksen vastaan, kun uusi ystäväni tarjoutui tekemään minulle pedin vuodesohvaansa.

Yöksi jääminen tokilla treffeillä on vähintäänkin epäilyttävää, vaikka se tapahtuisi ihan näin kiltin platonisissa merkeissä. Ja totta puhuakseni... eihän se ihan niin mennyt. Jotenkin siinä vain kävi niin, että Aapo makoili vieressäni siellä vuodesohvassa (ei tietenkään saman peiton alla, mitä te kuvittelette), ja mitä väsyneemmäksi jutut kävivät, sitä luonnollisemmalta tuntui päätyä siihen että lopulta nukahdettiin siihen molemmat, sillai ihan vähän toisistaan kiinni pitäen.

Olin luvannut mennä sunnuntaina aamulla taas Eiraan katsomaan lapsia, joten lähdin Aapon kämpiltä ennenkuin tämä ehti herätä. Pääsin keräilemään klassisesti vaatteitani lattialta ja hiipimään kengät kädessä ulos ovesta. Jäi vähän kummallinen tunne tuosta, periaatteessa oikein tosi kiva mutta samalla vähän outo. Tapoihini ei kuulu päätyä edes noin lähelle ihmisiä joita en vielä kunnolla tunne. En oikein tiedä onko yhdessä nukkuminen tässä vaiheessa söpöä vai jollain tapaa ällöttävää.

Ei kestänyt kuin maanantai-iltaan, kun puhelimeeni jo pärähti uusi treffikutsu. Jostain syystä tämäkin mies tykkää näköjään kutsua selkeästi treffi-nimikkeen alle menevää toimintaa oudon poikamaisilla termeillä: ehdotus kuului, että "hengailtaisko taas vaikka keskiviikkoiltana?"

Aamulla unisena treffivaatteita kaapista kaivaessani tajusin jättää sen avokaulaisemman paitavaihtoehdon kotiin. Ei tässä haluta halvalta vaikuttaa! Olen mielestäni pukeutunut sekä nätisti että asiallisesti, ja menen ennen treffejä uimahalliin ja käyn saunassa ja olen oikein puhtoinen sporttinen asiallinen nuori nainen. Kyllä. Enkä missään nimessä jää yöksi, vaikka melkein aavistan että jotain sellaista ehdotusta saattaa olla ilmassa!